15/30 Research

Research


Geneven syksy, Punainen Risti ja emotionaalinen brändisuhde

Kävin taannoin luentokeikalla Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun päämajassa Sveitsin Genevessä. Esitys oli osa Global Communications Forum -tapahtuman “Targeting Youth Audiences” -kokonaisuutta. Genevessä ei ole tavatonta, että saman kerrostalon kivijalasta löytyy Chanel, Rolex, Hermès, Prada ja Gucci. Vanhoihin luksusmerkkeihin liittyy paljon mielikuvia ja tunteita. Mutta myös uusiin. Aloitin esityksen anekdootilla muuan itävaltalais-thaimaalaisesta brändistä.

Energiajuomat ovat monille rakas asia. Itse en kyseisiä litkuja juuri juo: luonnoton maku ällöttää, olosta tulee hyperaktiivinen ja hampaat rappeutuvat. Minulla on silti suosikkibrändi energiajuomien joukossa. Kyseessä on Red Bull. Faniuteni on vaikeasti järkeistettävissä. Maku on jokseenkin sama kuin muilla merkeillä, hinta usein korkeampi. Tölkin koko ja design tyydyttävät, mutta eivät varsinaisesti sykähdytä. Täysin irrelevanttia on se, että Kimi Räikkösen ajovermeistä löytyy kyseisen puulaakin logoja noin viisikymmentä kappaletta.

Sympatiseeraan brändiä siksi, että se organisoi Red Bull Music Academy -konseptia. Kyseisissä tapahtumissa nousujohteiset underground-muusikot pääsevät tutustumaan maailman kiinnostavimpiin tuottajiin ja heidän studiokikkoihinsa. Music Academyn tapauksessa nuorten kanssa tehdään jotain aitoa, tärkeää ja inspiroivaa. Nuorille mahdollistetaan asioita. Heitä ei häiritä ja keskeytetä yksisuuntaisilla brändimonologeilla, vaan suhde rakennetaan vuorovaikutteisesti ruohonjuuritasolla.

Kun satunnaisesti joudun hinaamaan silmäluomet ylös jollain kahvia järeämmällä, teen ostopäätöksen yksinomaan edellä mainitun tapahtumakonseptin herättämän myönteisen tunnereaktion perusteella.