15/30 Research

Research


Informaation supersaturaatio + digitaalinen varjo

Supersaturaatio

Informaation supersaturaatio on merkittävä informaation kommunikointiin liittyvä haaste. Supersaturaatio on trendi, jonka on havaittavissa useimpien tuotteiden ja palveluiden kuluttamisessa. Kärjistetysti voidaan todeta, että ihmisillä on jo kaikki mitä he tarvitsevat. Kukaan ei ole erityisen kiinnostunut kehittämästäsi uudesta virvoitusjuomasta, sillä he juovat jo Pepsiä ja kaupan hyllyt ovat täynnä virvoitusjuomia. Kukaan ei ole erityisen kiinnostunut kehittämästäsi uudesta särkylääkkeestä, sillä he käyttävät jo Buranaa tai sen halpaa korviketta ja apteekin hyllyiltä löytyy riittävästi vaihtoehtoja. Valtaosa uusista tuote- ja palvelulanseerauksista liittyvät asioihin, joita heillä jo on. Siksi ne eivät oikeasti kiinnosta ketään.

Supersaturaatio tuntuu voimakkaana myös informaatiosta puhuttaessa. Useat ihmiset uskovat, että heillä on jo käytössään kaikki se tieto, mitä he tarvitsevat. Näkemyksen perustaksi on löydettävissä myös eräs varsin vakuuttava perustelu. Maailmassa kerrottiin vuonna 2007 olevan 281 eksabittiä eli triljoonaa bittiä digitaalista informaatiota (Lähde: International Data Corporation, IDC). Määrä on niin suuri, että se on lähes hahmottamiskyvyn ulkopuolella. Yritetään kuitenkin.

Yksi tavu vastaa yhtä kirjainta. Yhteen megabittiin mahtuu lyhyt novelli, kolmeen megaan digivalokuva ja viiteen megaan koko Shakespearen tuotanto. Kymmeneen megaan puolestaan mahtuu minuutti korkealaatuista hifiääntä ja sataan megaan metri kirjaston kirjahyllyä. Gigabitti puolestaan saadaan aikaan täyttämällä avolavapakettiauto paperilla tai lataamalla netistä omalle koneelle elokuva. 100 gigabittiä vastaa yhtä kirjaston kerrosta, joka on täytetty vaikkapa akateemisia artikkeleita sisältävillä tieteellisillä julkaisuilla. Terabittiin tarvitaan 50.000 puuta, jotka jalostetaan paperiksi, jolle printataan tekstiä. Terabiteistä siirrytäänkin jo petabitteihin, joista kukin vastaa 1,000,000,000,000,000 bittiä. Kahteen petabittiin mahtuu kaikkien Yhdysvaltain tutkimuskirjastojen aineisto. 8-10 petabittiin mahtuukin jo koko internetin sisältö. Vihdoin pääsemme käsiksi tavoittelemaamme yksikköön eli eksabittiin. Yksi eksabitti on 1,000,000,000,000,000,000 bittiä. Kaikki ihmisten koko ihmiskunnan historiassa lausumat sanat mahtuvat 5 eksabittiin.

Mutta missä on loput informaatiosta? Vaikka olemme kivunneet kerrannaisyksiköiden tikapuita melkoisiin korkeuksiin, valtaosa maailmassa olevasta informaatiosta vielä puuttuu. Lyhennetään tarinaa kertomalla, että digitaalisen informaation räjähdysmäistä kasvua pitävät tällä hetkellä yllä digitaalinen televisio, digitaaliset kamerat, valvontajärjestelmät, sosiaalinen media ja pilvilaskenta. Mielenkiintoinen kuriositeetti liittyy tavallisen ihmisen digitaaliseen jalanjälkeen. Puolet siitä on itse aiheutettua eli itse otettuja digitaalisia valokuvia, lähetettyjä sähköposteja ja niin edelleen. Toinen puolisko sisältyy digitaaliseen varjoon. Termillä viitataan informaatioon, joka sijaitsee erilaisissa sinusta riippumattomista järjestelmissä. Tällaisia ovat mm. surffaushistoriat, sähköpostilistat, pankkien ja kanta-asiakasohjelmien tietokannat ja valvontakamerat. Ai niin, vielä yksi juttu. Saatat ihmetellä, miksi olen puhunut maailmassa olevan digitaalisen informaation kokonaismäärästä. Tämä johtuu siitä, että vain 0.003 % kaikesta tiedosta arvioidaan nykyisin sijaitsevan painetuissa dokumenteissa!

Edella olevan perusteella ei ole ihme, että useimmat ihmiset tuntevat elävänsä saturoituneessa informaatioyhteiskunnassa. Sinun tehtäväksesi jää osoittaa, miksi sinun muutama megasi on niin merkityksellistä 280 eksabitin joukossa!