15/30 Research

Research


Millaista ennakoinnin tulisi olla?

Sain jostakin käsiini tiivistelmän Sitralle tehdyn selvitystyöstä suomalaisen ennakointityön kokonaiskuvasta. Tunnistetut ongelmat olivat hyvin samankaltaisia kuin omiin kokemuksiimme perustuvat havainnot. Tiivistelmässä kiinnitin huomiota seuraaviin esille nostettuihin ongelmiin:

– Resurssoinnin puute
– Jatkuvuuden puute
– Tulosten jalkauttamisen vaikeudet
– Ennakoinnin tekeminen irrallaan sen hyödyntäjistä
– Ennakointi koetaan lähinnä virkamiesten puuhasteluksi
– Ennakoinnin hyödyntäminen yritystoiminnassa

On hieman huolestuttavaa, että koko ennakointitermiin on alkanut liittyvä epämiellyttäviä mielleyhtymiä. Se tuntuu useimmiten liittyvän liian abstrakteihin ja suuriin asioihin kuten kansallisen kilpailukyvyn parantamiseen. Ennakointi tuntuu koostuvan massiivisista rahaa, aikaa ja energiaa vievistä projekteista, joiden lopputuloksena on raportti, joka liikkuu usein melko abstraktilla tasolla ja jonka näkemyksiä on vaikeaa hyödyntää käytännössä. Näin ei pitäisi olla. Ei ole ihme, että useista suuristakin yrityksistä ennakoinnin käytännöt puuttuvat täysin.

Mitä ennakoinnin tulisi olla?

Ennakointia ei mielestäni pitäisi ajatella organisaation vaan yksilön asiana. Miten sinä voit ennakoivalla asenteella, omalla havainnoinnillasi sekä sopivilla työkaluilla tulla omassa työssäsi näkemyksellisemmäksi, luovemmaksi ja korvaamattomammaksi? Jo yksi näkemyksellinen ja lujatahtoinen muutosagentti saattaa saada ihmeitä aikaan isossakin organisaatiossa. Ennakoinnin ei missään tapauksessa pitäisi olla tutkijoiden tai virkamiesten asia vaan asia, jota jokaisen kannattaisi hyödyntää oman itsensä hyödyksi.

Ennakointi ei ole projekti vaan asenne. Ennakointi tulisi rakentaa sisälle organisaation kulttuuriin ja yksittäisten ihmisten arkirutiineihin. Ennakointi on asenne, joka tietyllä tavalla vertautuu uteliaisuuteen ja tahtoon kehittää mielekäs ja menestyksellinen tulevaisuus. Kysymys on siis informaation ja havainnoinnin lisäksi uteliaisuudesta, tahdosta ja kulttuurista.

Ennakoinnin ei pitäisi olla rakasta ja puuduttavaa, kuten skenaariotyöpajat usein ovat,  vaan mielenkiintoista, kivaa ja vaivatonta. Raskaiden projektien sijaan ihmisille tulisi tarjota sellaisia asioita, joiden parissa päivän ensimmäiset 15 minuuttia haluttaisiin viettää. Toisaalta ennakoinnin tulisi tuottaa elämyksiä, jotka muljauttaisivat ajattelun aivan uusiin asentoihin. Ehkä meidän pitäisi luoda immersiotyökaluja, joiden avulla yksilöt voisivat itse kokea todennäköisiä tulevaisuuksia. Mieleeni tulee Kiasma, joka olisi viritelty pienoismalliksi tulevaisuuden kaupungista tai vaikkapa prototyyppiasteella olevien laajennetun tulevaisuuden sovellusten kokeileminen älypuhelimilla. Mitä ylipäänsä olisivat sellaiset työkalut, asiat tai keinot, jotka virittäisivät ihmiset positiiviseen, innostuneeseen ja uutta luovaan tilaan?

Ennakoinnin ei pidä johtaa abstraktiin vaan konkreettiseen. Eräs Sitran tilaaman raportin mainitsemista ongelmista oli se, ettei tuloksia pystytä jalkauttamaan. Kokemuksemme perusteella kaikista vaikein ennakointiin ja innovatiivisuuteen liittyvä ongelma ei ole signaalien havainnoinnin järjestäminen, mikä on itse asiassa helposti toteutettavissa, vaan signaaleihin tarttuminen, niiden pohjalta ideointi ja uusien ajatusten muuttaminen liiketoiminnaksi. Tähän tarvitaan sopivat ja innostavat työkalut.

Tiivistetään alun ongelmiin vastaavat ideat neljäksi teesiksi:

1)  Ennakointi ei ole projekti vaan asenne.
2)  Ennakointi ei ole organisaation vaan myös yksilön asia.
3)  Ennakoinnin käytäntöjen ei pitäisi olla puuduttavia vaan innostavia.
4)  Ennakoinnin ei tule johtaa abstraktiin vaan konkreettiseen.