15/30 Research

Research


Uudet ideat syntyvät rajapinnoilla

Millaisissa olosuhteissa ajattelumme synnyttää kipinöitä, kirkkaana hehkuvia ideoita? Väitetään, että uudet ideat syntyvät rajapinnoilla. Jos näin on, meidät tulisi ymmärtää, mitä rajapinnat oikeastaan ovat. Missä ne tarkkaan ottaen sijaitsevat? Voidaanko rajapintojen pinta-alaa suurentaa tai voidaanko kokonaan uusia rajapintoja luoda? Tässä muutama kysymys, jotka ansaitsevat tarkempaa pohtimista. Tuskin pystyn käsittelemään kaikkia näitä kysymyksiä yhdellä kertaa, mutta aloitetaan pohdinta nyt ja jatketaan sitä kenties myöhemmin.

Rajapintoja on mielestäni ainakin kahdenlaisia: sosiaalisia ja henkilökohtaisia. Kohdistetaan katse sosiaalisiin rajapintoihin, joita on käsitelty jonkin verran luovuudesta puhuttaessa. On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan luovuus on verkostojen ominaisuus. Yksilöt ovat verkostossa yhteydessä toisiinsa, jalostavat ideoita, ruokkivat toistensa mielikuvitusta ja hyödyntävät kollektiivista kekseliäisyyttä. Jokainen varmaankin voi muistaa tilanteen, jossa on itse ollut osa ryhmää tai verkostoa, jossa ideat ovat syntyneet, jalostuneet ja parantuneet ajatusten törmätessä toisiinsa.

Itse asiassa Norman Long on määritellyt sosiaalisen rajapinnan käsitteen:

“a social interface is a critical point of intersection between different lifeworlds, social fields or levels of social organization, where social discontinuities based upon discrepancies in values, interests, knowledges and power, are most likely to be located.” (Norman Long, 2001)

Long puhuu ymmärtääkseni sellaisten sosiaalisten maailmojen kohtaamispisteistä, joissa arvot, kiinnostukset, tiedot ja valta-asetelmat eroavat toisistaan. Uudet ideat syntyvät siis erilaisten sosiaalisten ja ajatuksellisten maailmojen kohtaamispisteissä tai rajapinnoilla. Rajapinnan kielikuvaa voisi kenties rikastaa siten, että uudet ideat syntyvät erityisesti silloin, kuin kaksi erilaista rajapintaa hankautuu ja raapiutuu toisiaan vasten ja kipinät sinkoilevat ympäriinsä.

Konkreettisena esimerkkinä nostan esille erään tutkimushaastattelun, jossa muutamien tuntien aikana ymmärsimme enemmän suomalaisten arvo- ja asennemaailmasta kuin kahden edellisen vuoden aikana olimme yhteensä oppinut laajoista kvantitatiivisista tutkimuksista. Suuret ahaa-elämyksemme syntyivät haastatellessamme maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka olivat viettäneet nuoruutensa Suomessa. He olivat itse eläneet rajapinnalla kahden kulttuurin välissä. Heidän suomalaisia ihmisiä ja suomalaista yhteiskuntaa käsittelevät kuvauksensa olivat niin kirkkaita ja näkemyksellisiä, etteivät aikaisemmin lukemamme laajat tutkimuskokonaisuudet päässeet lähellekään sitä selkeyden tasoa, joihin maahanmuuttajanuoret kykenivät. Elämä suomalaisen kulttuurin ja oman lähtömaan kulttuurin rajapinnalla oli jalostanut heidän ajatuksensa äärimmäisen kirkkaiksi ja näkemyksellisiksi. Esimerkiksi nuori somalinainen kertoi kollegalleni näin:

“Suomalaiset on koko ajan tekemässä työtä. Mun ystävä muutti Lontooseen.  Kaikki [suomalaiset] täällä kysyy siltä  vaan, että saitko töitä. Kun itse kysyy, että miltä susta tuntuu.”

– Nainen, 19 vuotta

Kyse oli suomalaisten yhä suorituskeskeisemmäksi muuttuneesta arvomaailmasta, jonka somalitaustainen nainen tiivisti yhteen pieneen tarinaan sadan sivun ja kymmenen taulukon sijasta.

Erilaisten arvojen, asenteiden, elämäntyylien ja ihmisten kohtaaminen ei aina ole helppoa. Usein se kuitenkin osoittautuu erittäin hedelmälliseksi. Hankautuminen ja raapiutuminen ovat kuitenkin usein melko ikäviä juttuja, erityisesti sosiaalisissa konteksteissa. Uskoisin, että useimmissa ihmisissä ilmenee voimakas myötäsyntyinen halu ennemminkin pyrkiä pois kuin hakeutua toisiaan vasten hankautuville rajapinnoille.

Pienestä epämukavuudesta huolimatta pitäisi ehkä hakeutua rohkeasti itsestämme poikkeavien ihmisten ja ajatusten pariin. Useinhan työssämme ja vapaa-ajallamme EMME tee näin. Ajattele vaikka erilaisia ammattiisi liittyviä kursseja, koulutuksia tai tai tilaisuuksia: “Koulutus markkinoinnin ammattilaisille”, “Markkinatutkimusseuran seminaari”, “Helsingin yrittäjien vuosikokous”, “Johtoryhmän kokous”. Mitä toisiaan vastaan raapiutuvia rajapintoja näistä voisi löytyä? Usein osallistujat ovat niin samoissa liemissä ja kokemuksissa keitettyjä, että uusien rajapintojen syntyminen on suorastaan epätodennäköistä.

Minulla on tunne siitä, että alasta riippumatta kaikki ovat tällä hetkellä erittäin kiinnostuneita sosiaalisesta mediasta. Välillä mielessäni kävi jo ajatus siitä, että ilmiö johtuu lähinnä termin muodikkuudesta. Kuitenkin on kiistatonta, että useimmat sekä sosiaaliset että liiketoiminnalliset innovaatiot syntyvät juuri verkossa. Tulkintani mukaan kyse on siitä, että verkko on valtava rajapinta. Verkko on lukemattomien rajapintojen rajapinta, joka johtaa uusien ihmisten ja ideoiden lähes automaattiseen törmäyttämiseen keskenään. Siinä pätee verkon ja sosiaalisen median merkittävyys.

Rajapintoja voi myös luoda itse ja henkilökohtaisia pintoja laajentaa, mutta tähän liittyvät ajatukset säästettäköön toiseen ajankohtaan. Rajapinnoilla nähdään!

Kirjoittaja: Markus Keränen, 15/30 Research